Meidan Metsastyskoirat

Aika taas on vierähänyt ja syksyn kuumimmat lintualoitukset takanapäin.

Kävimme Ruotsin Kirunassa riekkojahdissa 5 päivää alkaen elokuun 25.pv. Kelit olivat vähäliiankin lämpöisiä aloistuspäivät ja mäkäräisiä riitti, muutamia lintukosketuksia oli ja pudotuksia saatiin yhteensä 4 kpl:tta kahden ekan päivän aikana.

Seuraavat kaks päivää menikin vesisateessa, ja emmä nähneet/kuulleet siien iskuakaan. LViimeisenä päivänä löysimme sen parhaan päivän ja vielä kelikin suosi sopivalla tuulella ja auringolla - mutta eihän ne koirat sitten oikein toimineet niin kuin olisi toivonut.. No podotuksia saatiin kuitenkin 2 kol;:tta.

Suomen kanalintualoituksessa vietetiin kans Lapissa aikaa 5 päivää ja pudotuksia tuli vielä vähemmän - vaivainen yksi riekko ja yksi tavi. Lintuja ei näkynyt juurikaan mitään verrattuna edellisiin vuosiin.

Koirat ovat koko syksyn toimineet lintujahdeissa vähän niin ja näin.

Mirolla, nyt 6,5v, seisontakynnys on ollut hakusessa ja jahti on lähinnä lintujen karkottamista ja karkkojälkien haukkumista. Toki on muutaman kerran malttanut seistäkin, joista on sitten pudotus saatu.

Ola taasen ei ole pelittänyt yhtään niin kuin viime vuonna antoi ymmrätää - hakuinto tuntuu olevan puuttellista, seisoo herkästi hajuille, avanssia ei olla oikein päästy edes näkemään niin vähäisten lintukosketusten vuoksi. Muutaman linnun olen päässyt pudottamaan, mutta nytten sitten nouto ei tahdo pelata (ts. aikailee linnun tuomisen kanssa)

Nyt on sitten alkanut kiinnostaa uuden koiran hankinta, Bretoni ollut mielessä... Katsotaan, katsotaan...

No niin syksy vierähti nopeasti ja nyt ollaan jo "keskellä talvea" - ainut vaan ettei lumesta ole viel merkkiäkään ja asteetkin +5 tienoilla.. No ehkä se siitä vielä talveksi muuttuu.

Syyskuun alussa kävimme Miron kanssa Munsterikerhon mestaruuskokeessa ja hakuaikaa taisi kertyä peräti 9 minuuttia, kunnes törmättiin fasuun ja ajettiin takaa ihan riittävästi. Muihin kokeisiin emme syksyn aikana startanneet.

Kanalintualoitus oltiin pohjoissuomessa ja saaliksi Miron avulla sain Koppelon. Hienosti Miro seisoi akkameton puuhun, josta se olikin helppo pudottaa. Muutamia hyviä tilanteita Mirolla oli kolmen ekan päivän aikana, mutta niistä ei tiputusta saatu. Tuolla reissulla sitten kypsyi ajatus että tähän hommaan tarvitaan toinenkin seisoja - ettei yhden koiran tarvi vetää itseänsä ihan piippuun näin pitkillä reissuilla.

Syksyllä tuli useampi muutos meidän koira laumaan. Eli elokuussa 2013 Mörö muutti uuteen kotiin Jyväskylän suunnalle - vanhemman miehen lenkki-/mettäkaveriksi.

Syyskuussa luoksemme muutti Karkeakarvainen saksanseisoja Eräopen Ola - ollessaan 3kk, pentueen viimeinen uros. Olan isä Sawhill's Amin on meille tuttu koira ja joskus on puhuttu että JOS meille karkkari tulee niin se olis kiva olla Amin pentu - no nyt sellainen on. Eikä ollenkaan huono sukuinen penikka, tämä isä kun voitti Riistakoira 2013 kilpailun lokakuussa!!

Muutama päivä Olan saapumisen jälkeen mieheni päätti lähteä katsomaan itäsuomeen puolen vuoden ikäistä suomenajokoira urosta - Huutoperän Kustia. Joka sekin oli kasvattajalle jäänyt pentueen viimeinen uros. Kustihan näytti osaamisensa sen verran hyvin, että se lähti isännän matkaan heti ekan metsäreissun jälkeen.

Dreeverimme Kössi muutti myöskin uuteen kotiin Lokakuun lopulla, ajuriksi vähän pitkäpinnaisemmalle isännälle.

Loppu syksy menikin sitten uusia koiria treenaillessa ja Miroa hioessa. Ja sama jatkuu edelleen...

Kesä on meneillään ja jo kovasti odotetaan tulevaa syksyä. Vesikokeet onnistuneesti takana ja jahtiluvat plakkarissa kanalintualoitukseen pohjoiseen. JEI!!! Ennen kanalintuja toki jahdataan variksia, harakoita, kyyhkyjä, lehtokurppia ja sorsametsällekin lähdetään oikein suurin saalis odotuksin.

Kesää vietetty erittäin rennosti. Miro on saanut oleilla aika oloneuvoksena, mitä nyt vähän treenattu noudossa ohjausta, vaihtelevalla menestyksellä... tahtoo olla vähän "minä itte ettin"-tyyppiä, mutta kyllä se sitte ku vähän vihastuu sille niin ottaa ohjausta vastaan. Syksyn jahdeissahan tuo sitten testataan että mitä on opittu...

Yksi viikonloppu oltiin mökkeilemässä kahden muun pikkumunsteri-pariskunnan kanssa. Itselläni oli vähän epäilevät odotukset kolmesta pikkumunsteri uroksesta samalla mökillä, mutta ne osoittautuivat turhiksi. Miro yllätti emäntänsä hienolla sosiaalisuudella vaikka olikin porukan vanhin ja kotona tottunut komentamaan muita. Eli siellä kolme kollia oleilivat sopuisasti irrallaan ja jopa välillä leikkien!! 

Viime keväänä Vaasan KV-näyttelyn jälkeen päätin että kolmatta sertiä lähdetään seuraavan kerran hakemaan, kun saan esittää Miron Käyttöluokassa (eli koiralla olisi muotovalion arvoon oikeuttavat koetulokset). Nuo muotovalio arvoon oikeuttavat vähimmäisvaatimukset eli kaksi AVO2 tulosta saatiin sitten syksyn 2012 aikana.

Täten osallistuimme 23.3.2013 Jämijärven Ryhmänäyttelyyn, tuomarina Tanya Alhman-Stockmari. Miro oli ainut pienimünsterinseisoja tässä näyttelyssä. Ja vähän epäillen näyttelyyn lähdin, kun tältä tuomarilta ei ollut kauheasti pikkumunstereille sertejä herunut. No oli sitä jo silmäilty seuraavakin näyttely varalle...

Kehässä tuomari kertoi arvostelun suoraan kehäsihteerille ja kuulin arvostelusta ainoastaan sanan "erinomainen... erinomainen...". Ja sieltähän se sitten tuli arvosanaksi ERInomainen, KÄK1, SA, SERT, ROP ja kerroin koirasta tulevan nyt Suomen Muotovalio. Tuomari oli iloinen saavutetusta valionarvosta, kun sen eteen vaaditaan ne koetulokset.

Tässä arvostelu:

"Erinomainen koko. Oikeat rungon mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Erinomaiset korvat. Hyvin kulmautunut ja rakentunut edestä. Erinomainen raajaluusto. Liikkuu riittävällä ulottuvuudella takaa. Aavistuksen jyrkkä lantio. Erinomaiset ranteet ja käpälät."

Marraskuu aikana käytiin MIron kanssa kolmissa kokeissa, eikä niistä paljoo jäänyt kotiintuomisia :|.

Pari AVO 0 tulosta, joissa toisessa MIro teki täydentävän riistatyön supille, mutta lintujen käsittely ei sitten onnistunutkaan vaan tuli törmäyksiä/karkotuksia joten nolla tulokset oli ihan "ansaittuja" :roll:.

 AVO 3 tuli ok riistatyöstä peltopyille ihan päivän päätteeksi, mutta ennen sitä oli myöskin töpeksimisiä fasaanien kanssa, joten sekin oli ihan "ansaittua" ;).

Sitten pidettiin joulukuu taukoa ja tammikuun alussa tuli mahdollisuus osallistua kokeeseen. No sinnehän mentiin vähän niin kuin "soitellen sotaan" kun ei noita treenikertoja kauheasti ollut joulukuun aikana tullut.

Maassa oli ihan kivasti lunta jossa oli lintua kantava hanki pinnalla. Pakkasta oli 5 astetta ja tuuli oli lähes olematon. Eli päivän oli täynnä erittäin juoksevia lintuja joita oli hankala saada seisonnalle. Saatikka pysymään seisonnalla kun ohjaaja, ampuja ja tuomari sinne saapuivat. Kaikkien koirien hakuerät olivat metsiköissä, koska siellä ne fasaanitkin oleskelivat tähän aikaan.

Mirolle sattui törmäys/karkoitus ekan hakuerän alkupuolella, mutta tuomari antoi meidän jatkaa hakuerää kun näki ettei koiralla ollut peräänmeno haluja, vaikka useampi lintu tilanteesta lähti. Riistatyön tehtiin toisessa hakuerässä.

Miro otti seisonnan pieneen kuusipuskaan jonka ilmoitin. Siitä sitten toimintalupa ja Miro teki vaihettaisen avanssin kuusipuskaan. Sieltä lähti fasaanikukko juoksemaan ja Miro tuli puskasta perässä, lintu otti siivet alleen parin metrin juoksun jälkeen ja Miro jäi paikalleen kun lintu lähti lentoon. Ampuja ampui ilmaan, koska kukon lentosuuntaan ei voinut ampua. Miro oli edelleen hyvin paikallaan. Siinähän oli sitten itsellä hymy herkässä kun onnistuminen tuli ja toivoin että meidän päivä olisi siinä, sillä mikä tahansa tulos kun kelpaa 

Ja niinhän siinä kävi ettei meidän enää "tarvinnut" hakuun lähteä vaikean keliolosuhteen vuoksi. Ja AVO 2, 67 pistettä tuli plakkariin 8).

Seuraava koitos onkin sitten ehkä helmikuun lopussa...

Osallistuttiin Ylistarossa järjestettävään Kaer F kokeeseen, joka oli samalla Matti Loukon muistokoe.

Kokeeseen osallistui yhteensä 12 koiraa, joista Miro oli ainut pms.

Koe onnistui meillä hyvin. Miro sai hakea kaksi erää ja sai kaksi riistatyötä. Kummatkin riistarikkaassa riistapellossa fasaaneilla. Mielestäni Miron haku vaan ei ollut sille tyypillistä, vaan jäi aika pieneksi ja Miro "kyseli" tavattoman usein että mihinkäs nyt? Mitäs nyt? että vaati jonkin verran ohjausta. Tuomari ei onneksi tästä kritiikissä ainakaan moitetta antanut, vaan sanoi että koiran haku oli juuri sellainen kuin tuollaisessa tuulettomassa olosuhteissa pitääkin olla - varovainen ja hakuluovit tiheät.

Kritiikissä Tuomari kehui kovasti koiraa tämän päivän työskentelystä.

Tuomarin eräkertomus:

"Pikkunättiä ja pirteää avo-luokan hakua tuulettomissa olosuhteissa. Käyttää nenäänsä erittäin hyvin.

RT1: Seisoo, tarkentelee ja seisoo uudestaan. Koiraa lähestyttäessä linnut karkottuu, ammuttaessa koira rauhallinen.

RT2: Seisonta riistapellossa. Hyvä nosto, ammuttaessa ja linnun pudotessa koira pysähtyy käskystä ja noutaa linnun moitteetta. 

Hieno parivaljakko!

Ai niin, rasitteena yksi tyhjä seisonta."

Pisteet:

Haku 3x7 = 21

Riistatyö 3x6 = 18

Nouto 5x3 = 15

Vesityö 5X4 = 20

yht. 74 pistettä -----> AVO 2 

Tuolla pistemäärällä Miro oli ryhmänsä paras koira ja ollen näin myös sijoittui koko muistokisan toiseksi parhaimmaksi koiraksi.  

Nyt voin esittää Miron käyttöluokassa näyttelyissä kun koevaatimukset muotovalion arvoa varten on täytetty. Eli sitten etsimään sitä kolmatta Sertiä, että saisi Mirosta edes sen muotovalion...

Sitten vähän omin sanoin Riistatöistä:

Ensimmäinen hakuerä

RT1: Miro seisoo riistapellossa, ilmoitan ja menemme lähemmäs. Miro purkaa ja alkaa tarkennella, kadottaa ilmeisesti hajut. Miro kiertää puoli ympyrän muotoisesti ja jäsähtää seisomaan meitä kohti. Ilmoitan seisonnan uudelleen ja saan toiminta luvan. Ehdin sanoa kerran "nosta" mutta koira ei liiku ja fasaanit lähtevät meidän vierestä. Pilli soi ja Miro istuu paikalllaan. Ampuja ampuu ilmaan ja Miro edelleen paikallaan. Saan luvan kytkeä koiran.

Toinen hakuerä

Tyhjä seisonta: Miro jäljittää pusikossa juoksevaa fasaania ja seisahtaa sen näköisesti et nyt on lähellä. Ilmoitan seisonnan, mutta melkein samantien Miro purkaa ja jatkaa etsintää. Juoksevaa lintua ei tuosta löydy.

RT2: Miro irtoaa tuosta edellisen tilanteen hajuista ja lähtee riistapeltoon. Siellä hakee jonkun aikaa kunnes ottaa seisonnan. Seisoo meitä kohti n. 20m päässä, ilmoitan, saan toimintaluvan ja menen lähemmäs. Avanssi luvan annan n. 10 metrin päästä ja Miro nostaa fasaanikanan rauhallisella avanssilla. Istuu kun lintu lähtee, mutta kun ampuja pudottaa fasaanin, Miro ryntää kohti pudonnutta lintua. Minä huudan ja Miro pysähtyy ja istuu (houh!!!). Tuomari antaa meille luvan jatkaa, ja minä annan Miron noutaa linnun. Noudossa Miro menee ensin vähän ohitse pudotetusta linnusta, mutta palaa ja noutaa sen hyvin. Tuo iloisesti ja luovuttaa istuen. Sitten kelpasi hymyillä  

No niin, kesä meni jonkin verran treenates ja vesikoekkin suoritettiin täysin pistein jo kesäkuun alussa.

Suomen münsterikerhon syyspäiville osallistuttiin niin lauantaina kokeeseen kuin oppaantoimessa sunnuntaina maastoon. Lauantain koe oli samalla kerhon mestaruus koe, joka tänä vuonna pidettiin puintien myöhästymisen takia metsäkokeena.

La aamuna kokoonnuttiin Laihian torilla ja koeryhmien arvonnassa, olimme ryhmä 1:ssä jossa tuomarina Eija Rantanen ja Aspirantti Kari Hukkanen. Samaan ryhmään tulivat myös Miron emä Alfiina ja täyssisko Eimi, kummatkin VOI-luokan koiria. Edellisvuoden mestari Mäyräsalon Kafka oli myös ryhmässämme osallistuen AVO-luokkaan, sekä yksi isomünsterinseisoja NUO-luokassa.

Miro haki useamman erän ja hakuaikaa kertyi kaikkiaan yli 80 minuuttia. Ensimmäisessä erässä Miro otti seisonnan tod.näk. lehtokurpalle, mutta siitä tuli tyhjä seisonta kun ohjaaja (minä) mokaili avanssi-käskyn viivytyksen kanssa. Toisessa erässä käytiin kesantopellon puolella ja siellä Miro seisoi jotain kahlaajaan tms. siihen tehtiin kyllä riistatyö (eikä koira mennyt perään), mutta siitä ei ainakaan hyötyä kokeen arvosanalle ollut. Kolmannessa erässä Miro heti merkkaili hajuja ja jo kohta seisoi, siitä sitten ilmoitus ja vauhdilla avanssi-käskyä ja kurppa lentoon vaihettaisen avanssin jälkeen. Ampuja-aspirantti ampui ja Miro loikkasi kaksi hyppyä eteenpäin ja pysähtyi. Sain luvan kytkeä koiran. Siinä oli meidän riistatyö - onnistuneesti takanapäin, eli kakkosessa oltiin kiinni. 

Neljännessä erässä Miron haku laajeni jo metsäolosuhteisiin liikaa ja oli useamman kerran hukassa. Tuomari käski kytkeä koiran ja totesi että meillä on enää edessä kylmänlinnun nouto (olin itsekin sitä mieltä että jos nyt lähdetään ykköstä jahtaamaan, niin son sitte "upporikasta tai rutiköyhää", joten tyydyin tähän päätökseen mutisematta). Palasimme autoille ja teimme noudon, joka meni rutiinilla.

Tässä koekertomus:

"Haku: Birkon haku on tänään vauhdikasta. Viimeisessä erässä haku on liiankin laajaa ja koiraa joudutaan etsimään. Rasitteena 1 tyhjä seisonta ja kahlaajan seisonta. RT: Seisoo 3. erän lopussa ja nostaa pienen jäljityksen jälkeen kurpan. Pientä levottomuutta linnun lähtiessä. Nouto: Rutiini suoritus kylmällä linnulla. Eräkertomuksen laati aspirantti Kari Hukkanen. Tuomari Eija Rantanen."

Pisteytys:

Haku 3x7=21

Riistatyö 3x6=18

Nouto 5x3=15

Vesityö 5x4=20

==> yht. 74 pist. ===> AVO 2!!!  

Nyt on takana muutamat vesityötreenit Miron kanssa.

Treeni kerroilla on mennyt kaikki ihan ok, mutta huomasin että jos tekee esim kolme tai enemmän harjoituskertoja, alkoi luovutus reistaamaan.

Eilen iltaisissa treeeneissä olimme porukalla kanakoirajaoston kanssa ja siellä oli aluksi vähän tottelevaisuus reeniä, noutoa maalla ja sitten vasta tehtiin vesityö.

Tottelvaisuus treeneissä Mirolla ei ollut aivot mukana, se vain olisi haistellut ja merkkaillut koko ajan ja itellähän siinä hermot meinas mennä. Sitte nouto kuivalla maalla ei Miroa kiinnostanut kun noudettavana oli dami - kolmannella kerralla heitin variksen ja se kyllä noudetiin nopeasti ja luovutuskin meni hyvin.

Sitten tehtiin avoimen luokan vesityö tavilla ja se meni nappiin kaikin puolin, vaikka uintimatka oli paljon pidempi kuin aikaisemmilla kerroilla...

Kotiläksyksi tuli "korvien aukomista" häiriöidenkin läsnäollessa ja tottelevaisuutta yleensä.

Kössikin oli vkonloppuna mukana meidän omissa treeneissä ja kävi jopa uimassa (tosin vahingossa) mutta ei näyttänyt olevan moksiskaan... Kössistä näyttäisi tulevan aika jytky jätkä - nyt ikää 7,5kk ja kor´keutta 37cm, painoa 17kg  on jo ajat sitten mennyt Möröstä ohitse koon puolesta, että kunhan nyt ei liian suureksi kasvaisi... uusi kuva löytyy galleriasta.

Miron kanssa käytiin pyörähtämässä Vaasan KV-näyttelyssä 14.4.2012. Tuomarina Siv Sandö norjasta tuumasi mirosta seuraavaa (huom, käännetty suomeksi googlessa ;))...

"Mycket bra typ. Rastypiskt huvud, bra ögon färg. bra hals och slimma kropp. utmärkt kondition. ng fallande kors. Ställer sig något under låg. önskar efektivare bakbensrörelser."

--> "Erittäin hyvä tyyppi. Tyypillistä rodulle pää, hyvä silmien väri. Hyvä kaula ja hoikka runko. erinomaisessa kunnossa. ng laskeva lantio. Asettaa hieman alhainen. Toivotamme efektivare takaliikkeet."

Tulokseksi saatiin Avoimessa luokassa ERI, mutta kilpailu luokkaan meitä ei päästetty.

Sertin, cacibin ja Ropin vei Kalliovuorten Vekku - onnea Vekulle ekasta sertistä!!8)

Seuraava näyttely tiedossa 5.5. kauhavalla, saa nähdä montako pms:ää siellä.

Miron tyttöystävä, Salontuulen Sanja (Peppi) kävi kylässä 1-3.4.2012 ja nyt sitten toivotaan että hyvin onnistunut vierailu tuottaisi tulosta. Eli paljon reippaita pikku-Miroja ja -Peppejä syntyisi kesäkuun alkupuolella :D. Oli mukava huomata miten mukavasti koirat tulivat keskenään juttuun, tykkäsivät toistensa seurasta ihan silminnähden. Miro toipui hyvin tyttöystävän lähdöstä jo yhden pä'ivän aikana. Eikä pojilla ole ollut keskenään kränääkään kun ovat taas päässeet samaan tarhaan.

Ja aivan jymy uutinen Miron täyssiskosta, eli Peltolakian Brigitta "Eimi" sai viikonloppuna ssk:n talvikokeesta AVO1:en!!!! Onnea!!

Muutoin me valmistaudutaan nyt tulevaan Vaasan KV näyttelyyn (14.4), eli koiran pesu tiedossa pääsiäisen aikana. Toivottavasti kurakelit olisivat ensi viikolla taaksejäänyttä elämää.:roll: