Meidan Metsastyskoirat

Pienimünsterinseisoja pentue suunnitteilla keväälle 2012.

Pentueen isäksi suunnitellaan Peltolakian Birkoa, eli meidän Miroa. Emänä tulee olemaan Salontuulen Sanja (Peppi).

Lisää tietoja löytyy tulevan kasvattajan sivuilta eli Salontuulen Kennelistä

http://www.elisanet.fi/salontuulen/index.htm

uhkaavasti tuo helmikuun loppu ja jahtikauden päätös lähestyy.

No hyvänä asiana tähän kohtaan voisin mainita sen että meidän Cössi ajoi pupua kerran jos toisenkin reilu viikko sitten. Vkonlopun aikana isäntä sai sille useamman pienen ajon kumpanakin päivänä, ja sunnuntaille olisi ollut mahdollista jopa saada pupu ajosta jos pyssymies olisi osunut... no ehkä ensi kerralla 

Miron kanssa löydettiin sunnuntaina peltopyitä tästä talon viereiseltä pellolta. Tai siis Miro löysi ja seisoi, mutta emäntä ei uskonut että siellä voisi jotakin ollakin. Miro siis seisoi hievahtamatta, ei ottanut avanssia vaikka koitin käskyttää - seistä tökötti vain. No itse siinä päässäni tuumin että ei tässä kyllä enää mitään ole, että vanhoja hajuja hölmö siinä nyt sitten seisoo... taas koetin antaa avanssi-lupaa mutta ei ottanut ku muutaman askeleen hangessa. No meni tovi, kunnes yhtäkkiä kuutisen peltopyytä pirahti ilmaan koiran edessä olevasta kiepistä - eli ei seisonut koira turhaan!! Miro jäi paikoilleen ku linnut läks 

Meille on varattuna mökki Nuorgamista viikolla 12, eli lähdemme sinne riekon kevätjahtiin isännän ja Miron kanssa. Toivotaan hyviä tilanteita ja onnistumisia kaikin puolin. Samalla nähdään mitä tuo Miro riekoista oikeasti tuumaa.... 

Meitä pyydettiin Miron kanssa tammikuun puolivälissä pidettävään epäviralliseen kaer-kokeeseen. Ts. Laihialla järjestettiin kahdelle Aspirantille kollegio, jossa ne arvostelivat neljää koiraa kaer-kokeiden sääntöjen mukaan. Tottahan sitä tuli sitten lupauduttua, kun tämmöinen mahdollisuus annettiin ja kun koirakin oli osoittanut hyviä merkkejä.

Mukana oli kolme kkss ja Miro ainoana pms-edustajana. Yksi NUO-luokan edustaja, kaksi AVO-luokan koiraa, joista Miro oli toinen ja yksi VOI-luokan koira.

Arvonnassa meille osui (taas) ensimmäinen hakuvuoro. Eka erä meni haun puolesta hyvin ja Miro totteli ohjaustakin äärettömän hyvin. Käväisi siinä jopa mielessä että tänäänhän me voidaan jopa onnistua :). Lintuja ei tällä vuorolla löytynyt.

No seuraavaa hakuvuoroa odotellessamme, Miro pääsi näkemään toisten tilanteita vähän liiankin hyvin. Ja siinähän meidän kuumakalle sitten kateuksissaan alkoi kuumua narun päässä. Ja kun meidän hakuvuoro tuli arvelin jo etukäteen ettei tämä kauaa jatku...

No, meidän vuoro tuli kun oltiin tiheässä kuusipuskassa. Tuomarit totesivat että täälä on todennäköisesti paljon lintuja. No koira hakuun - Miro otti pari loikkaa ja kaarsi oikealla puolellani olevan ison kiven taa - kuulin kun lintu siivitti ja Miro meni haukkuen perään... eikä kuunnellut komentoja vaan päästeli menemään. Ja niin oli meidän päivä pulkassa... 

Muut koirat saivat onnistumisia ja epäviralliset tuloksetkin jaettiin. 1xNuo 2, 1xAVO 0, 1xAVO 1 ja 1x VOI 2.

Tämän jälkeen onkin sitten treenailtu näissä tiheissä pusikoissa, kun huomasin että koira on ihan erilainen siellä - eli hankalammin hallittavissa. Harvoin on saatu nyt seisontoja, kun linnut ovat olleet juoksevaa sorttia ja tätä miron pää ei oikein tunnu kestävän. Noh, ehkä harjoitus tekee mestarin pitkässä juoksussa...

Cössi sen kun kasvaa ja pärjää hyvin isojen veljien kanssa. Laitoin muutaman kuvan lisääkin tuosta vesselistä.

Vuosi vaihtui ja samat treenit jatkuu 

Viime sunnuntaina 1.1.2012 oli pari tilannetta ja kummatki 20 min sisään ku oli pellolle tultu.

Eka Miro seiso riistapellos jotain, ajattelin et on peltopyitä. Mietin koiraa kohti kävellessäni et piru, nehän kohta karkottuu mun äänistä ja annoin avanssin n. 20m päästä. Koira nosti sitten fasun ilmaan ja piru viä istu ku pilli soi! (siinä olis ollu kiva ampua mutta oli haulikko taitettuna olkapäällä;). Sitte rupes koiralla takapuoli pikkuhiljaa nousemaan pellosta ja otti uuden seisonnan – toinen fasu karkottu itekseen suoraan koiran edestä. Miro otti pari loikkaa linnun perään, mut sitte pyörsi takaasi hajuulle. Siinä sitte istutettiin hetki ennen ku jatkettiin.

Toinen (tai kolmas) tilanne oli hetken kuluttua, pajukos (varmaan toinen fasu siitä edellisestä tilanteesta). Miro seiso kohti pajukkoa, kahden kiven väliin. Olin koiran sivulla jonku 5m, haulikko valmiina tällä kertaa  

Annoin avanssi-luvan, josta Miro eteni rauhallisesti vaiheittain (vähän niin ku kiertäen mun edestä kohti lintua) ja lopuks fasu ilmaan. Koira istu taas ku pilli soi ja minähän päätin ampua – ohi meni ja laukauksesta lähti koiraki niinku tykin suusta linnun perään, siinä sitte sain juosta peltoa pitki koiran peräs 50m ja koiran kiinni saatuani antaa palautetta 

Eli meillä alkaa nyt taas nämä paukuttelu treenit, aluksi ny kylmän linnun noudon yhteydessä… aina jotaki.

Tänään 6.1.2012 oli kolme peltopyy tilannetta. Kaksi ekaa meni vähän reisille; ekassa linnut karkottu itekseen ja toisessa myötätuulitörmäys.

Kolmannella kerralla meni sitten oikein hienosti - kuva galleriassa. Miro seisoi sänkipellolla, rauhallinen avanssi luvasta, linnut lentoon ja istuu kun pilli soi. Ai että ku mieltä lämmittää 

Toivotaan lisää hyviä tilanteita tälle vuodelle 

Mirolle on tähän mennessä saatu ammutuksi 4 fasaania. Mikä on mielestämme todella hyvin kun vertaa alkusyksyn mahdottomiin tilanteisiin.

Syksyn mittaan Miron seisonnat ja lintujen löytäminen on parantunut. Tiedä jos olisi nenäpunkki kuuri auttanut, kun ennen sitä törmäiltiin ja jätettiin väliin ihan hyvissä tuuliolosuhteissakin. Kuurin jälkeen ei väliinjättöjä ole tullut ja vain muutamia törmäyksiä myötätuulessa. Tai olisiko sittenkin iän ja kokemuksen tuomaa viisautta - mene ja tiedä, mutta koira toimii nyt paremmin 

Seisonnan parantumisen myötä on tullut uusi ongelma. Avanssi tahtoo tökkiä jos lintu on hyvin painautunut eikä liiku mihinkään. Mutta kyllä se siitä sitten lähtee kun lintu alkaa hermoilla. Sitten taas positiivisena asia voisi sanoa sen että peräänmenot ovat aikalailla loppuneet. Tokikin paukusta kuumuu aikalailla että ohjaaja saa olla hereillä kun lintua pudotetaan, ettei tee paukkunoutoa :roll:...

Linnun käsittelyn suhteen Miro on selvästi järkiintynyt, eli kun se saa hajun se ei enää kiihdytä vauhtia, mitä se teki alkusyksystä. Vaan se hidastaa ja etsii hajun lähteen paljon rauhallisemmin kuin aiemmin - mikä on syynä myös onnistumisiin.

Linnun siivittäessä Miron käyttäytyminen riippuu lähtevästä linnusta, jos parvi peltopyitä, ei paljon tuumaa kun se takamus menee maahan. Mutta jos edestä lähtee fasaani, silloin maa polttelee jalkojen alla vähän enemmän, eikä malttaisi olla paikallaan. Peräänmeno tilanteisiin on kyllä päästy nyt paljon paremmin "käsiksi" kun nuo seisonnat parantuneet, niin olen itse päässyt hyvälle "huuto-hollille" :mad:... 

Itselläni tekisi mieli kokeisiin Miron kanssa, mutta - yllätysyllätys- kaikki paikat ovat jo täynnä. Eikä alkuvuonna järjestetä kokeita edellisten vuosien tapaan, joten sivusuun meni tämän kauden kokeilut...

Suunnitelmissa olisi lähteä ensi keväänä kevät jahtiin pohjoiseen, ja toivotaan että koira pelittää silloin 

No niin, koko syksyn odotettu pikkuvesseli haettiin kotiimme Iistä parisen viikkoa sitten. Hyvin on Cössi ("Kössi") sopeutunut isoihin "veljiin" ja isot pojat siihen.:)

Tuntuu että välillä Cössi meinaa laittaa isot pojat semmoseen kuriin että huhuh. Mutta vielä on joutunut taipumaan muiden tahtoon - katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Muutoin tosin kiva luonteinen koira ja viisaan oloinen.

Mörö on alkusyksyn lupaavan alun jälkeen ottanut aikalailla takapakkia - haku metsässä ei meinaa kiinnostaa, vaan etsitään kaikkea muuta teitä pitkin juosten.

Tokikin viikkoa ennen kuin Cössi haettiin, Möröllä klikkasi ja sai mettäjänis ajon, johon isäntä sai sen sille myös ammuttua. Tästä sitten oletettiin että josko se nyt tajuaisi, mutta ei. Sen kerran jälkeen on taas paineltu pari tuntia teitä pitkin ja menty ihmisten pihoista toiseen... 

Syksy on taas edennyt sitten viime kerrasta kun tänne kirjoittelin. Ja mitä on tässä välissä tapahtunut...

Miron kanssa osallistuttiin Suomen Münsterikerhon mestaruuskokeeseen (samalla tavallinen KAER-koe). Odotuksia ei oikein ollut, kun Miro ei ollut antanut oikein hyviä merkkejä itsestään koetta edeltävissä treeneissä. Eli oletus oli että kun lintu löytyy, niin hetki (sekunnin sadasosa :)) seistään, sitten nostetaan lintu lentoon omatoimisesti ja mennään perään äänen kera.

No kokeissa meni kutakuinkin niin kuin yllä kirjoitin ja haku aikaa tuli "jopa" 12 minuuttia. Eli tulos AVO 0.

Nyt keskitymme koiran ruotuun saamiseen ja kokeita haaveillaan sitten kun se on kuosissa. 

Suurin haasteemme on tänä syksynä ollut se kun koira ei ole malttanut seistä lintuja kuin sen sekunnin sadasosan, ettei mitään tilannetta ole saatu edes aikaiseksi.

Olimme viikon lapissa kanalintujahdissa, eikä yhtään seisontaa kanalinnuille saatu. Linnut pääosin karkkosivat koiran edeltä jo hyvissä ajoin. Joten myöskin hurjilta peräänmenoilta säästyttiin kun koira ei huomannut linnun lähtöä. Ja sitten seistä jäkitettiin niitä hajuja... 

Positiivisena asiana voidaan lapin reissun jälkeen sanoa että tänä vuonna meidän koira ei piitannut poroista  !!! Koira haki lintuja jopa samalla vaaralla mistä oli juuri porotokka ottanut hatkat. Yllättävä piirre koirassa, todella hyvä sellainen.

Nyt on muutamia onnistumisia saatu aikaan täälä peltolakauksillakin fasaanien kanssa. Olemme saaneet jopa kaksi fasua tiputettua Mirolle. Kummatkin seisonnalta, avanssit luvasta. Ensimmäisen pudotti isäntä syyskuun lopussa ja paukkunouto tuli koiralle. Toisen sain minä tiputettua tänään, eikä tehnyt edes paukkua!!! Kuvia löytyy galleriasta...

Näiden tiputuksien välissä oli muutama hyvä tilanne mistä olisi pitänyt koiralle saada lintu tiputettua, mutta meikäläinen kun ampui sitten pari kertaa ohitte... 

Tämän hetkinen treenitavoite on saada koira ymmärtämään että metsällä ollaan yhdessä ja aina yritetään lintua tiputtaa jos vaan koira seisoo ja ottaa avanssin luvasta.

Sitten Dreeveri rintamalle... Uusi tulokas on syntynyt viime vkonloppuna ja isäntä maksoi varausmaksun tänään. Uusi vesseli saapuu siis marras-joulukuussa. Nyt pitäisi nimeä vain keksiä pojalle C:llä  olisiko se Cössi, Cassu, Ceke, Casimir, Casanova....vai joku muu?

Nyt näyttää pahasti siltä että Mörö ei liioin lähde mihinkään, vaan isännällä on sitten kaksi ajuria. Sen verran on Mörön ajot petraantuneet viime vuodesta että tänäänkin oli ajanut 70 min. Eli ajointoa on koiraan tullut lisää, mutta hakuinto on vähän hakusessa. Mörön kanssa metsälle mentäessä täytyy vain valita paikka missä ei ole muita koiria. Sillä se aika varmasti ottaa hatkat haun aikana jos kuulee muiden koirien haukkumiset ja lähtee kylille  

Syksyn jahtia saatiin nyt jatkaa sorsa-metsästyksen tiimoilla. Sorsia kotiin tuomisiksi tuli 5, joista kaksi oli mieheni ampumia ja loput kolme muiden, mutta Miron löytämiä.

Noudot onnistuivat yleisesti ottaen hyvin. Seitsemän noutoa oli koiralle päivän saldo, joista oli neljä tavia, kaksi telkkää ja yksi varis.

Tosin alussa oli koira jostain syystä vaisu, eikä meinannut hakea yhtä tavia joen toiselta puolelta. Tuntui että sitä vaivasi penkalla olevat nokkoset ja karrat, eikä se tahtonut mennä niiden seasta tavia hakemaan. Mutta nouto saatiin tehtyä kun vaan kärsivällisesti odotimme ja tsemppasimme koiraa. Toisen tavin Miro löytikin nopeasti viljapellosta. Kolmas tavi löytyi myös helposti apilapellosta.

Loppujen kolmen sorsan löytämisen kanssa koira sitten yllättikin meidät totaalisesti. Nämä kolme olivat kaverimme ampumat ja putoamispaikat oli "suurinpiirtein" tiedossa. Yksi telkkä oli pudonnut samalle rannalle pusikkoon missä olimme, ja kaksi muuta lintua oli toisella puolella jokea.

Miro joutui tekemään töitä löytääkseen tuon samalla rannalla olevan telkän, mutta loppujen lopuksi se sen löysi. Sitten tällä kertaa sain sen helposti menemään joen yli, missä se teki itsenäistä hakua ja nousi penkalta pellon puolelle. Jonkin ajan kuluttua koira tuli takaisin tavi suussaan.

Vielä oli yksi telkkä haettavana toiselta puolelta jokea. Koira komennolla joen yli, ja siitä se lähti itse vastatuuleen hakemaan. Haki pengertä jonkin aikaa ja meinasi tulla pois. Komensin että "ei tuu" ja näytin kädellä minusta oikealle ja sanoin "nouda". Koira lähti uudelleen hakemaan lintua nyt se sen löysi kun malttoi mennä tarpeeksi vastatuuleen. Sieltä sitten palattiin lintu suussa juosten rantaa, uiden yli ja jälleen luovutettiin istuen. 

Tässä vaiheessa olin todella tyytyväinen, sillä päivähän oli mennyt putkeen 

syksyn 2011 jahtikausi avattiin kyyhkymetsällä 10.8.2011. Saaliiksi saatiin 15 kyyhkyä (minä 2 ja mieheni loput ;)). Mirolle noutoja tuli kaikenkaikkiaan parisen kymmentä, kun sai vielä päivän päätteeksi etsiä isäni ampumat kyyhkyt herne- ja viljapellosta.

Noudot menivät todellakin nappiin koiran kanssa ja viljapellostakin etsiminen oli aivan mahtavaa. Luovutukset menivät nappiin eikä lintuja purtu. Itseasiassa haavakotkin se toi elävänä, eli ei ole kovasuinen.

Mutta mutta... passittaminen tai siis paikallaan olo ei ole Miron heiniä vieläkään. Passissa kuumuttiin välillä todella lujaa. Pidimme Miron kiinni, kunnes tuli noudolle sopiva hetki, muutoin olisi varmaan tullut paukkunoutojakin useampi...  

Iltapäivällä Miro kävi todella kuumana toisen pudotuksen jälkeen, meinasi kaataa kaikki suojat meidän ympäriltä. No, tästä rangaistuksena sitä ei päästetty noutamaan. Kolmannella pudotuksella, minä komensin koiraa ja se istui nätisti paikallaan. Tuumasin tästä palkkioksi antaa luvan noutaa... Noh, Miro otti ns. hatkat, eli painoi niin lujaa ku kintuista pääsi ohi noudettavien. Muka joillekin paremmille hajuille pellon toiseen päähän. Se ei kuunnellut huutoja eikä pilliä. No, suljin suuni ja juoksin maata haistelevan koiran luo - murisin ja tartuin niskavilloihin ja koira selälleen maahan - kertoakseni että "PRKL!!!! minuahan kuunnellaan!!"   ... tästä sitten palasimme koira nätisti seuraten passikoijaan. Eikä Miro saanut noutaa lintuja kuin vasta jahdin päätyttyä. Tällöin sitten oltiinkin taas niin kuuliaista että!!

Näköjään tarvii vähän välillä muistuttaa Mirolle kuka määrää ja ketä kuunnellaan. Kun muuttuu ihan toisenlaiseksi koiraksi... 

Jurvan näyttelyistä 30.7.2011 saatiin Mirolle toinen serti ja oli vielä ROP, kun pms narttuja ei paikalla ollut.

Tuomarina oli Paavo Mattila (+ kaksi harjoittelijaa) ja arvostelu oli seuraavanlainen:

"Kaunis uros, Mittasuhteet hyvät, aavistuksen kevytpiirteinen pää. Kaunis kaula, hyvä jäntevä runko. Takaraajojen kulmauksia saisi olla enemmän. Hyvä karvapeite. Liikkuu kevyesti. Miellyttävä käytös."

Nyt sitten panostetaan syksy metsästykseen ja kokeissa käyntiin, että seuraavan kerran kehään mennään ensi keväänä. Josko sitten saataisiin se kolmas serti...