Meidan Metsastyskoirat

No niin syksy vierähti nopeasti ja nyt ollaan jo "keskellä talvea" - ainut vaan ettei lumesta ole viel merkkiäkään ja asteetkin +5 tienoilla.. No ehkä se siitä vielä talveksi muuttuu.

Syyskuun alussa kävimme Miron kanssa Munsterikerhon mestaruuskokeessa ja hakuaikaa taisi kertyä peräti 9 minuuttia, kunnes törmättiin fasuun ja ajettiin takaa ihan riittävästi. Muihin kokeisiin emme syksyn aikana startanneet.

Kanalintualoitus oltiin pohjoissuomessa ja saaliksi Miron avulla sain Koppelon. Hienosti Miro seisoi akkameton puuhun, josta se olikin helppo pudottaa. Muutamia hyviä tilanteita Mirolla oli kolmen ekan päivän aikana, mutta niistä ei tiputusta saatu. Tuolla reissulla sitten kypsyi ajatus että tähän hommaan tarvitaan toinenkin seisoja - ettei yhden koiran tarvi vetää itseänsä ihan piippuun näin pitkillä reissuilla.

Syksyllä tuli useampi muutos meidän koira laumaan. Eli elokuussa 2013 Mörö muutti uuteen kotiin Jyväskylän suunnalle - vanhemman miehen lenkki-/mettäkaveriksi.

Syyskuussa luoksemme muutti Karkeakarvainen saksanseisoja Eräopen Ola - ollessaan 3kk, pentueen viimeinen uros. Olan isä Sawhill's Amin on meille tuttu koira ja joskus on puhuttu että JOS meille karkkari tulee niin se olis kiva olla Amin pentu - no nyt sellainen on. Eikä ollenkaan huono sukuinen penikka, tämä isä kun voitti Riistakoira 2013 kilpailun lokakuussa!!

Muutama päivä Olan saapumisen jälkeen mieheni päätti lähteä katsomaan itäsuomeen puolen vuoden ikäistä suomenajokoira urosta - Huutoperän Kustia. Joka sekin oli kasvattajalle jäänyt pentueen viimeinen uros. Kustihan näytti osaamisensa sen verran hyvin, että se lähti isännän matkaan heti ekan metsäreissun jälkeen.

Dreeverimme Kössi muutti myöskin uuteen kotiin Lokakuun lopulla, ajuriksi vähän pitkäpinnaisemmalle isännälle.

Loppu syksy menikin sitten uusia koiria treenaillessa ja Miroa hioessa. Ja sama jatkuu edelleen...